Sales Support Specialist: Tiina Huovinen
Urakiitoa omaan tahtiin
Tarkkaavaisuushäiriön kanssa myyntityössä on pidettävä huolta tiukoista aikatauluista. Hyvässä porukassa se onneksi onnistuu. Kun työnsä on hoitanut hyvin, voi päivän päätteeksi hypätä huoletta jääkylmään veteen.
Mitä helvettiä minä täällä teen, Tiina Huovinen kysyy itseltään kastaessaan varpaansa 2-asteiseen veteen. Päässään Tiinalla on pipo ja yllä uima-asu. Ulkona Joensuun Vehkalahdella on pikkupakkanen.
No, toisaalta vesi on lämpimämpää kuin ilma, Tiina ajattelee, sulkee silmänsä ja pulahtaa hyiseen järveen. Kylmä vesi salpaa hengityksen ja pistelee raajoja kuin tuhat mummon perintönuppineulaa.
Hän ei kuuntele, mitä viereisellä lauteella Joensuun avantouintiseura Jääkarhujen saunassa puhutaan. Tämä on hänen oma pieni painottomuuden hetkensä, ollut jo vuosia.
Avantosauna on ainoa paikka, jossa 40-vuotias Sales Support Specialist ei tarvitse muuta puuhaa. Siellä hän keskittyy dopamiiniryöpyn aiheuttamaan hyvän olon tunteeseen.
Tiinalla on diagnosoitu ADHD, jolle on tyypillistä aistihakuisuus. Voimakkaat asitimukset saavat adrenaliinin virtaamaan ja mielen toimimaan kirkkaasti. Tiinalla tarkkaavaisuushäiriö vaikuttaa myös niin, että tekemistä on oltava mielellään jatkuvasti. Muuten mieli kuormittuu.
– Onneksi suuressa it-firmassa on harvoin hiljaista. Yleensä on aina jokin tarjous työn alla ja deadline näköpiirissä, Tiina sanoo.
Tappionkin kestää kun tekee työnsä huolella
Tiinan vastuulla on huolehtia, että potentiaaliselle asiakkaalle lähtevässä tarjouksessa on mukana tarvittavat dokumentit ja kulloiseenkin projektiin on valittu juuri ne oikeat ihmiset. Se vaatii useita exceleitä ja tarkkaa tutkimustyötä siitä, missä projekteissa kukin on aiemmin työskennellyt.
– Taidan tietää työkavereistani enemmän kuin he uskovatkaan, Tiina nauraa.
Parasta on, kun tarjousta tehdään tiiminä niin, että kaikki hoitavat oman osuutensa, ja lopputuloksessa tarvitaan niistä jokaista. Silloin myös voittaminen tuntuu paremmalta. Toisaalta on tärkeää, että epäonnistumiset voi jakaa työkavereiden kanssa.
Tiina on osa myyntitiimiä, jossa hänen työparinaan toimii Jyri Pötry. Jyri on Tiinalle tärkeä tukipilari, jonka kanssa käydään läpi niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin. Heistä on muotoutunut oikea tehokaksikko, jonka työprosessi on hioutunut vuosien aikana saumattomaksi.
– Hävitty tarjouskin on helpompi kestää, kun se on tehty hyvin ja voi luottaa omaan työhönsä sataprosenttisesti. Jos olisi hutiloinut, harmittaisi paljon enemmän.
Tiina pitää kuitenkin huolen, että sellaista tilannetta ei pääse syntymään. Sitä varten hän ja Jyri ovat tehneet tiukat sisäiset aikataulut sille, milloin tarvittavien dokumenttien on oltava valmiina.
Yleensä se on kaksi päivää ennen tarjouksen virallista deadlinea. Silloin viimeisiin viilauksiin jää vielä hyvin aikaa, eikä paniikkia pääse syntymään.
– Jyri tietää, että minun on ADHD:n takia tehtävä asiat omaan tahtiini. Meille on muodostunut onneksi hyvä ja toimiva rutiini.
Kahvipöytäkeskusteluja multiversumista
Vapaa-aikana Tiinan nappikuulokkeissa soi käytännössä jatkuvasti jokin äänikirja.
Häntä kiinnostavat erityisesti sotakirjat. Niitä hän kuuntelee milloin punttisalitreenin, milloin sienestyksen tai ristipistotöiden taustalla, myös silloin kun hän pyöräilee vartin matkan töihin. Tosin silloin nappi on turvallisuussyistä vain toisessa korvassa.
– Sodassa mielenkiintosta on erityisesti sen inhimillinen puoli. Se, mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan. Sota tuntuu olevan niin kaukana omasta maailmastani.
Tiinalle on tärkeää, että työkavereiden kanssa voi puhua muustakin kuin työstä. Sotahistoria on vain yksi aiheista, joita kahvipöytäkeskusteluissa sivutaan.
– Saatamme puhua vaikka metsänhoidosta, sukututkimuksesta tai karjalaisesta kulttuurista. Se on ihan parasta, kun jostakin aiheesta lähtee kunnon keskustelu käyntiin.
Vaikka toimistolle mahtuu liuta hyvin erilaisia ihmisiä, usein Tiinan pohdintaan vaikkapa multiversumista liittyy äkkiä mukaan muitakin, ja kohta kahvihuoneessa on luotu jo kokonainen uusi maailma.
Työkaverit olivatkin suuri syy siihen, miksi Tiina aikoinaan haki töihin Haallaksen emoyhtiöön Valamikselle valmistuttuaan kansainvälisen liiketalouden tradenomiksi. Hänen tuttavapiirissään oli sattumalta useita ihmisiä, jotka olivat töissä Valamiksella.
– Seurasin heidän somepäivityksiään työstään ja ajattelin, että minäkin haluan tuollaiseen yhteisöön töihin. Kun sitten pääsin, tunsin oloni todella onnekkaaksi.
Aiemmin Tiina oli työskennellyt monenlaisissa tehtävissä muun muassa siivoojana, assistenttina ja kiinteistösihteerinä. Palo tekniselle alalle oli kuitenkin suuri. Kun Valamiksella aukesi Sales Support Specialistin paikka, Tiina laittoi hakemuksen menemään ja tuli valituksi.
Vaikka Tiina siirtyi työskentelemään tytäryhtiö Haallakseen, toimisto ja työkaverit pysyivät samoina, sillä yhtiöt toimivat samoissa tiloissa. Työkavereiden pysyminen samoina oli Tiinalle tärkeää, sillä työyhteisö on hänen työpäiviensä suola.
Multasäkeille kyytiä
ADHD aiheuttaa Tiinalle aistien kuormittumista, eikä hän enää työpäivän päätteeksi juuri jaksa nähdä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Perhe ymmärtää, että äidin on palautuakseen saatava puuhailla kotona omiaan. Sitten lähdetään taas yhdessä vaikka mökille.
– Lapset ovat jo sen ikäisiä, että heillä on omat menonsa, mutta mökille he lähtevät mielellään mukaan. Siellä riittää koko perheelle puuhaa.
Tiinan aika menee mökillä usein multasäkkejä kannellessa. Puutarhanhoito on Tiinalle rakas harrastus, jota hän tekee niin mökillä kuin kotonakin. Tiina on käynyt jo vuosia kolmesti viikossa punttisalilla jaksaakseen paremmin esimerkiksi juuri puutarhassa, ja toki muutenkin.
– Minua kiehtoisi myös voimanosto. Haluan olla vahva. Puutarhanhoito vaatii yllättävän paljon voimaa, Tiina nauraa.
Pääkalloja ja luuranko nimeltä Hermanni
Tiina on luonteeltaan impulsiivinen, ja joskus innostuksen iskiessä esimerkiksi keittiön kaapit saattavat saada uuden maalipinnan.
Onneksi Tiina ja hänen miehensä ovat samalla aaltopituudella aika monessa asiassa – myös sisustuksessa.
Perheen kotona ei skandinaavista valkoista näy. Eikä tulisi kuuloonkaan, että huonekalut olisivat hillityn geometrisiä. Sen sijaan eteinen on vihreä ja keittiönkaapit mustat. Kalusteet ovat pyöreää ja runsasta chippendalea.
Ainoastaan sohvat ovat kevyttä perus-Ikeaa, mutta vain siksi, että ne saa helposti siirrettyä sivuun Tiinan miehen bänditreenien ajaksi. Rummut ovat pysyvä osa olohuoneen sisustusta. Sohva on myös Hermannin vakiopaikka. Hermanni on muovinen luuranko, joka ostettiin alun perin halloween-koristeeksi.
– Koko perhe kuitenkin ihastui Hermanniin, ja niin se sai jäädä. Se on perheemme maskotti, Tiina kertoo.
Jokin goottilaisessa estetiikassa kiehtoo. Se heijastelee sisustuksen ja pukeutumisen lisäksi myös esimerkiksi Tiinan käsityöharrastukseen.
– Kun työkaverit kuulivat, että harrastan ristipistoja, he sanoivat, että sinä et varmaan tee sitä ihan perinteiseen malliin.
Ja toden totta, Tiinan ristipistotöissä aiheena ovat usein perinteisten romanttisten kukkakuvioiden sijaan esimerkiksi pääkallot. Ne ovat Tiinan mielestä kauniita.
Usein ristipistoja tehdessä syliin kömpii jompikumpi perheen kissoista. Ritva ja Marjatta on molemmat pelastettu huonoista oloista. Ritva on ollut Tiinan perheessä jo 13 vuotta, Marjatta puolestaan kaksi. Kun kissa kehrää lämpimänä kainalossa ja käsityö etenee, Tiinan mieli rauhoittuu.
– Ei ole paljon rentouttavampia asioita kuin kissan kehräys. Se ääni ja värinä ovat ihan omalla taajuudellaan.
Tiina on muutenkin eläinihminen. Hän on joskus haaveillut hoitavansa kotipihallaan vuohia. Niissä on hänestä jotakin kiinnostavaa ja sympaattista.
– Mutta ei minusta taida olla maatalon emännäksi, vaikka maalta olenkin kotoisin, Tiina naurahtaa.
Säännöllinen sakonmaksaja
Tiina rakastaa myös musiikkia. Erityisen rakasta on raskas rock. Kun Tiina haluaa fiilistellä, hän laittaa korvanappeihinsa esimerkiksi Lord of the Lostia, Nightwishia tai hilpeämmässä mielentilassa Beast in Blackia.
– Raskaassa musiikissa on mukavasti äänivallia. Tykkään siitä tunteesta, kun nopea tempo täyttää korvat.
Keikoilla Tiina ei käy, vaikka niitä kulttuurikaupunki Joensuussa olisi runsaasti tarjolla esimerkiksi rockklubi Kerubissa ja kesäisin Ilosaarirockissa.
– Väkijoukot eivät ole minun juttuni. Kulutan kulttuuria mieluummin taidemuseossa ja säännöllisenä sakonmaksajana kirjastossa. Joensuussa molemmat ovat onneksi todella hienoja.
Sosiaalisista tapahtumista Tiina osallistuu lähinnä työporukan kanssa järjestettäviin tapahtumiin, joista hänen suosikkinsa ovat viini- ja maalausillat. Tuttujen ihmisten seurassa ei tunnu kuin olisi väkijoukossa.
– On mukavaa tehdä työkavereiden kanssa jotain ihan muuta kuin töitä.
Seuraava askel
Vaikka työ on Tiinalle tärkeä osa elämää, hän ei halua, että se olisi ainoa asia, joka määrää hänen elämänsä suunnan.
– Itse ajattelen niin, että työstä ei pitäisi koitua niin paljon stressiä, että se alkaa vaikuttaa negatiivisesti muuhun elämään. On tärkeää löytää tasapaino.
Tiinasta uralla voi hyvin edetä vertikaalisen sijaan horisontaalisesti.
Viime syksynä Tiina aloitti työn ohella koodausopinnot, koska haluaa ymmärtää, miten hänen myymänsä asiat toimivat. Koodatessa työnsä jäljen näkee lähes reaaliajassa, kun taas myynnissä tulokset tulevat jopa kuukausien viiveellä. Palkitsevuus on erilaista.
Koodausalan naispulasta on puhuttu jo vuosia, eikä sekään ole Tiinalle vähäpätöinen syy lähteä opiskelemaan alaa.
– Naiset ovat koodareina aliedustettuja. Heitä on hankala palkata, koska monilla ei vielä ole tarpeeksi työkokemusta. Ja työkokemusta ei saa, jos ei palkata töihin. Tähän tarvitaan muutos.
Tiina aikoo opiskella ainakin alkuun ohjelmoinnin perusteet Jyväskylän ammattikorkeakoulun avoimella linjalla, ja katsoo sitten, mihin asti innostus riittää. Työpaikalla tähän kannustetaan.
On hyvinkin mahdollista, että koodaus kiinnostaa Tiinaa tulevaisuudessa muutenkin kuin opiskelun muodossa.
– Ensin selvitän, onko se kivaa. Toistaiseksi se ainakin tuntuu aika kivalta, hän hymyilee.
Teksti: Annika Lius
Kuvat: Tuomas Kinnunen
Haluaisitko työskennellä Haallaksella? Tilaa työpaikkavahtimme ja saat ensimmäisten joukossa tiedon avoimista työpaikoistamme
